Vuonna 2018 selvä enemmistö oli sitä mieltä, että Norjan tulisi lisätä maatuulivoiman tuotantoa. Sen jälkeen tuki väheni merkittävästi ennen kuin se on alkanut jälleen lisääntyä tänä vuonna. Mikä oikeastaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin tuulivoimaa kohtaan?

– Haluaisin korostaa neljää keskeistä kohtaa. Ne ovat prosessi, jakaminen, tarkoitus ja luontoarvot, aloittaa Merethe Dotterud Leiren.

Dotterud Leiren on tutkimusjohtaja ilmastonmuutoksen tutkimuskeskus CICEROssa. Hänellä on ainutlaatuinen näkemys siitä, mikä on ratkaisevaa maatuulivoiman suhteen. Hänellä on ollut mahdollisuus tarkastella ihmisten suhtautumisen taustalla olevia tekijöitä muun muassa suuren EU-projektin kautta, sekä käynnissä olevassa kansallisessa työssä nimeltään ENABLE. Leiren on käynyt läpi valtavia määriä tutkimuskirjallisuutta aiheesta ja päätynyt muutamiin erittäin olennaisiin havaintoihin.

Ensimmäinen asia, johon hän viittaa, on avoimen ja selkeän prosessin tärkeys.

– Ihmiset ovat huolissaan siitä, että tuulivoimaprojekteihin liittyvät prosessit hoidetaan asianmukaisesti. He haluavat, että tarjotaan paikkansapitävää ja oikeaa tietoa ja että ihmisiä kuunnellaan. Prosessin ei tule olla pelkkää kulissia, vaan ihmisten tulee kokea, että heidän näkemyksensä otetaan oikeasti huomioon, Leiren sanoo.

Mutta vaikuttaako prosessien laatu siihen, ovatko ihmiset joka tapauksessa hankkeen puolesta vai sitä vastaan?

– Monet voivat hyväksyä alun perin vastustamansa lopputuloksen, jos sääntöjä on noudatettu ja prosessi on sujunut oikein, sanoo Leiren.

Tutkimusjohtaja siirtyy seuraavaan kohtaan listalla – jakaminen.

– Ihmisten on koettava, että hankkeen hyödyt on jaettu oikeudenmukaisesti. Paikallisyhteisön on saatava jotain vastineeksi luontoalueiden luovuttamisesta. Jotta he voisivat hyväksyä tuulivoiman negatiiviset vaikutukset, on myös oltava joitain etuja. Ei voi olla niin, että vain sijoittajat hyötyvät, kertoo Leiren.

Se tuo hänet kolmanteen avainkohdista, nimittäin rakentamisen tarkoitukseen.

– Mihin sähköä käytetään? Se on myös tärkeää väestölle. Perinteisesti uutta energiantuotantoa tuetaan mieluummin, jos energia tulee käyttöön paikallisesti tai ainakin kansallisesti, sen sijaan että tarkoitus olisi viedä energiaa ulkomaille.

Viimeinen asenteisiimme vaikuttava tekijä ovat luonnonarvot. Tai taistelu arvojen puolesta, kuten Leiren mieluummin viittaa siihen.

– Ilmastotoimenpiteiden haasteena on, että win-win-ratkaisuja ei ole. Monet ilmastotoimenpiteet vaativat suuria maa-alueita, eikä tämä koske vain tuulivoimaa. Norjassa on enemmän koskematonta luontoa kuin monissa muissa maissa, ja juuri tässä piilee suuri konflikti. Luonnonsuojelu vs. tuulivoima ilmastotoimenpiteenä, kertoo tutkimusjohtaja.

Hän täsmentää, että käsite "arvotaistelu" kattaa enemmän kuin pelkästään luonnonsuojelun. Se koskee esimerkiksi paikallista identiteettiä ja ennen kaikkea:

– Kyse on myös täällä Norjassa paikallisesta toiminnasta, kuten poronhoidosta. Fosen-tuomio osoittaa, että matkalla on tehty virheitä. Yleisesti ottaen mielestäni on tärkeää tarkastella vastustusta tuulivoimaa kohtaan jonain hyödyllisenä, eikä vain asiana, joka estää kehitystä. Tämä on johtanut siihen, että asioihin kuten sääntelyyn ja prosesseihin on puututtu ja niitä on yritetty parantaa.

CICERO on kysynyt säännöllisesti vuodesta 2018 lähtien, miten ihmiset suhtautuvat erilaisiin ilmastotoimiin kuten tuulivoimaan. Neljä vuotta sitten selvä enemmistö eli 65 prosenttia oli sitä mieltä, että Norjan tulisi lisätä tuulivoiman tuotantoa maalla. Viime vuonna osuus oli lähes puolittunut ja vain 33 prosenttia oli samaa mieltä. Epävarmojen tai ambivalenttien osuus on pysynyt vakiona noin neljänneksessä.

– Vuonna 2021 mittauksessamme oli ensimmäistä kertaa enemmän maatuulivoiman tuotannon lisäämisen vastustajia kuin kannattajia. Siihen on useita syitä, jotka liittyvät niihin neljään kohtaan, joista olen puhunut, Leiren sanoo.

Hän huomauttaa, että Norjassa oli vain vähäinen perinne tuulivoimaan, mutta se toi tulevaisuuden optimismia monissa paikoissa. Sitten melko lyhyessä ajassa 2010-luvulla tapahtui voimakasta kehitystä, muun muassa halvemman teknologian ja vähitellen poistettavien tukijärjestelmien seurauksena.

– Asiat etenivät liian nopeasti, sääntely ei pysynyt perässä. Vastustus tuulivoimaa kohtaan alkoi kasvaa syksyllä 2018 ja kiihtyi edelleen vuonna 2019, kun kansallinen tuulivoiman kehys esiteltiin, Leiren selventää.

Hän mainitsee myös muita konkreettisia syitä laskevalle tuelle.

– Ihmiset reagoivat esimerkiksi prosesseihin, joissa heille luvattiin jotain muuta kuin mitä he lopulta saivat – esimerkiksi tuuliturbiinien korkeuden suhteen. Tarkoitus oli myös epäselvä, koska Norjassa oli ylijäämä sähköntuotannossa.

Vuonna 2022 tuulienergian tuki on kuitenkin hieman noussut. CICERO:n luvut osoittavat, että 39 prosenttia ilmoittaa kannattavansa lisää tuulivoiman rakentamista maalle, kun taas 35 prosenttia vastustaa sitä.

– Kriisiaikoina viranomaiset ovat jälleen avoimempia tuulivoiman rakentamiselle. Nyt Norjassa ei enää puhuta energiaylijäämästä vaan me tarvitsemme enemmän energiaa. Yhtäkkiä tarkoitus on tullut erittäin selväksi. Merituulivoiman toteutus ei myöskään ole riittävän kypsä ennen 2030-lukua, sanoo Merethe Dotterud Leiren.

– On erittäin mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Onko vastustus tehnyt paikallisen tuen saamisesta käytännössä mahdotonta? Vai johtaako tämä avautuminen itse asiassa merkittävään maatuulivoiman lisärakentamiseen?